Mikko Kurko
Mikko Kurko, tarinankertoja
Puolustuslaitoksessa palveleva everstiluutnantti Mikko Kurko aloitti koulutiensä Tampereen steinerkoulussa Pyynikillä 1977. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1990 Satakunnankadulta hotelli Tammerin vierestä.
– Muistan, että Pyynikin koulun ovi oli raskas ja valtava. 7-vuotiaalle se oli lähes ylitsepääsemätön urakka.
Leni Knutar oli hyvin turvallinen luokanopettaja. Mikko Kurko kertoo itse olleensa usein luokan häirikkö, saaneensa moitteet ja korjanneensa käytöstään oikeaan suuntaan.
– Ja kun minulla on vain yksi sisko, niin sain luokkakavereista lauman lisää veljiä ja siskoja.
Avoimena erilaisuuden edessä
– Tampereen steinerkoulu vahvisti minussa piirteitä, joita minussa jo entuudestaan oli. Koulu opetti minut ajattelemaan siten, että kaikki ei aina ole niin kuin kirjassa lukee. On mahdollista ajatella itse ja löytää laatikon ulkopuolisia ratkaisuja. Se on jälkeenpäin ollut minulle hyvin arvokas asia.
– Kolmanneksi steinerkoulu opettaa varmasti nykyäänkin, kuinka toimitaan erilaisten ja eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Se on nimenomaan minun ammatissani suorastaan ylikorostunut piirre.
Mikko Kurko on tehnyt 30 vuotta töitä puolustuslaitoksessa, 20:ssä eri tehtävässä, 10 eri joukossa Suomessa ja neljässä muussa maassa. Suomen ulkopuolisia palveluspaikkoja ovat olleet Kosovo, Afganistan ja Libanon. Viimeisimmäksi hän työskenteli Belgiassa kolmen vuoden ajan.
– Kaikissa näissä tehtävissä kohtaan eri ikäisiä miehiä ja naisia erilaisilla kieli-, kulttuuri- ja uskontotaustoilla. Minulle se ei ole koskaan ollut minkäänlainen ongelma. Olen pystynyt aina löytämään yhteisen aaltopituuden, ja tämä on pitkälti steinerkoulun aikaansaamaa.
– Kohtasin esimerkiksi Afganistanissa miehiä, naisia, nuoria ja vanhoja. Heidän kulttuurinsa keskellä työtä tehtiin. Se saattoi olla ajoittain ongelma heille, mutta ei koskaan minulle. Oli helppo työskennellä, vaikka ympäristö olisikin ajoittain hiukan vihamielinen länsimaalaisia kohtaan. Ehkä siellä saattoi pelätä jotain konkreettisempia asioita mutta ei ihmisten erilaisuutta.
Sanotaan tarinankertojaksi
Mikko Kurkon työkaverit sanovat häntä tarinankertojaksi.
– Ehkä minä sitten kerron asioita eri tavalla. Olen pienestä pitäen kuunnellut tarinoita sekä kotona että koulussa. On totta, että itse asia jää tarinan myötä paremmin mieleen, kuin että faktat olisi lueteltu ranskalaisilla viivoilla. Kokonaisuudessa on alku, keskikohta ja loppu. Ihminen muistaa kokonaisuuden ja sen kautta yksityiskohdat.
Opettaja Eero Peltonen on jäänyt myrskynä mieleen.
– Kun hän kertoi, sitä oli ihan pakko kuunnella. Ääni kuin ukkosella, painava ja vakuuttava. Hieno, vangitseva ääni.
toimittajat Miika Kaukinen, Vesa Sädekoski
Kohtaan työssäni eri ikäisiä miehiä ja naisia erilaisilla kieli-, kulttuuri- ja uskontotaustoilla. Olen pystynyt aina löytämään yhteisen aaltopituuden, ja se on pitkälti steinerkoulun aikaansaamaa.
Maija Lehmusvirta, uutisankkuri, MTV3 →
Kai Telanne, toimitusjohtaja, Alma Media →
Matti Helimo, apulaispormestari, Tampereen kaupunki →
Kaarle Gummerus, asianajaja Tampere →
Maija Neva, juristi , ympäristöministeriö →
Nina Kurko, luokanopettaja, Tampereen steinerkoulu →
Annika Hursti, luokanopettaja, Tampereen steinerkoulu →
Ulla Ahmavaara, opettaja, eläkkeellä →
Ihanimmalle ekaluokalle
Jo sata vuotta täyttänyt steinerpedagogiikka on tunnettu lämpimästä ihmiskäsityksestä ja lapsen kasvun syvällisestä tuntemuksesta.rnrnEkaluokalle ja muillekin luokka-asteille voi hakea ilman aiempaa steinerkasvatustaustaa. Lue millainen on yhteinen matkamme eskarista ylioppilaaksi asti. 10 oikein hyvää syytä hakea →